taustaa
Noin kolmenkymmenen vuoden ajan olen saanut touhuta collie-rodun kanssa. Ensimmäinen collieni oli vuonna 1993 syntynyt Fin Tva Tatjana. Tatja tuli monirotuisen Siru-pystiksen kaveriksi sellaisessa vaihessa, kun monirotuisten kilpailuoikeudet virallisilla toko- ja agility-kentillä olivat epävarmalla pohjalla. Oli sopiva hetki hankkia Sirulle kaveri, ja itselleni harrastuskaveri...
Vaikka olin Tatjan tullessa toiminut koulutusohjaajana jo useamman vuoden, oli oman koiran tavoitteellisempi kouluttaminen vielä alkutekijöissä. Tatja oli todella hyvä koira kokemattomalle kouluttajanalulle, antaen paljon anteeksi ja korjaten omilla luonneominaisuuksillaan minun virheitä. Tottelevaisuuskoulutus nousi nopeasti meidän lajiksi, agilityn jäädessä sivummalle. Tatjan kanssa opiskelimme myös hieman palveluskoirien hakuilun aakkosia, joskin paremmin pk-lajeihin tutustuin vasta myöhemmin Tatjan tyttären TK3 HK1 BH Say Wuf Lady Weronican kanssa.
Vaikka vierastan ajatusta "elämäni koira", niin Nita kuitenkin tällaiseksi osoittautui. Suurimpana syynä lienee se, että meidän persoonat kohtasivat ja sovimme hyvin pariksi. Nitan kanssa kilpailimme agilityssä, tokossa ja palveluskoirahakukokeessakin kävimme pyörähtämässä. Tämän lisäksi treenasimme pari kesää aktiivisesti jälkeä, jossa koira olisi myös ollut kisavalmis.
Vaikka olin Tatjan tullessa toiminut koulutusohjaajana jo useamman vuoden, oli oman koiran tavoitteellisempi kouluttaminen vielä alkutekijöissä. Tatja oli todella hyvä koira kokemattomalle kouluttajanalulle, antaen paljon anteeksi ja korjaten omilla luonneominaisuuksillaan minun virheitä. Tottelevaisuuskoulutus nousi nopeasti meidän lajiksi, agilityn jäädessä sivummalle. Tatjan kanssa opiskelimme myös hieman palveluskoirien hakuilun aakkosia, joskin paremmin pk-lajeihin tutustuin vasta myöhemmin Tatjan tyttären TK3 HK1 BH Say Wuf Lady Weronican kanssa.
Vaikka vierastan ajatusta "elämäni koira", niin Nita kuitenkin tällaiseksi osoittautui. Suurimpana syynä lienee se, että meidän persoonat kohtasivat ja sovimme hyvin pariksi. Nitan kanssa kilpailimme agilityssä, tokossa ja palveluskoirahakukokeessakin kävimme pyörähtämässä. Tämän lisäksi treenasimme pari kesää aktiivisesti jälkeä, jossa koira olisi myös ollut kisavalmis.
Nita ehti myös kolmesti äippä-koiraksi. Nitan jalanjälkiä jäi kotiin seuraamaan bluemerle tyttö TK3 BH Say Wuf No-No Nought. NouNou oli emäänsä selvästi vilkkaampi, vietikkäämpi ja kaikin puolin täpäkämpi, joka aiheutti minulle alussa syyn päivittää tietojani varsinkin viettipuolelta. Kun pääsimme NouNoun kanssa samalle aaltopituudelle, totesin varsin pian, että kädessäni on aika mukava pakkaus. NouNoun kanssa lajeina olivat lähinnä tottelevaisuus ja agility, joskin pk-hakua myös kokeiltiin. Aikanaan huomasin, että minun käsissäni on jälleen elämäni koira.
Seuraava sukupolvi toi laumaani NouNoun tyttären TK2 BH RTK1 Say Wuf Wonder Why:n, eli Weean. Weean kanssa aloitimme tavoitteellisemman koulutustien varsin myöhään. Päälajina oli alussa tottelevaisuuskoulutus, mutta myöhemmin myös agility-kilpailut tulivat kuvioihin vuonna 2012. Weealla olisi ollut myös kapasiteettia mukavasti jälkipuolelle. Jäljestys jäi meillä kuitenkin vain aktivointipuolelle. PK-puolen harrastamista hankaloitti tuolloin oma autottomuus. Myöhemmän Rally-tokon tultua yleisempään tietouteen, Weean kanssa tutustuttiin myös tähän lajiin ja kilpailtiin voittajaluokan oikeuksiin asti.
Weea oli vahva koira niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisesti. Tätä vahvuutta jäin kaipaamaan tulevaan kasvatustyöhöni, ja tavoitteenani onkin joskus vielä saada vastaavanlainen koira - eli jälleen yksi elämäni koira.
Sukupolvien ketju sai jatkoa, kun Weean ensimmäisestä pentueesta jätin kotiin laumaa täydentämään mustan poikasen TK1 RTK1 BH Say Wuf Hidden Hoax:n, joka totteli nimeä Hoax. Tricolour-uros oli ollut pitkäaikainen haaveeni, joka nyt Hoaxssa toteutui. Hoaxn lajeina olivat niin ikään toko, agility ja rally-toko. Hoax oli myös useamman pentueen isä, vaarikoira ja nykyään jo isoisovaarikin. Hoax menehtyi kesällä 2022 nenäontelokasvaimeen. Tuo maailman kiltein trikkipoikani. En tule koskaan unohtamaan, kuinka paljon hänessä menetin. Tässä kohtaa jo olin oppinut, että minulle jokainen koira on elämäni koira.
NouNoun nukkuessa kesällä 2013 pois, laumaani avautui paikka samansukuiselle koiralle. Samoihin aikoihin Merry Moonray's kenneliin syntyi mukava pentue, jossa isänä NouNoun lapsenlapsi Say Wuf Con Fuoco "Miro". Koska olen aina pitänyt kovasti Miron emästä ja Mirosta, päätin napata omaan laumaani myöskin NouNoun S-pentueesta lähteneen collienalun. Niinpä laumaan saapui EE JMVA RTK1 Merry Moonray's Firefox, kutsumanimeltään LaaLaa. LaaLaa kuului myös vähän näihin väliinputoajiin näin harrastuskannalta katsoen, mutta myöhemmin olemme jo hieman päässeet touhuilemaankin. LaaLaan kanssa olemme myös tutustuneet ihan uusiin juttuihin, kuten vesipelastukseen, paimennukseen ja nosework:iin. Aika kuitenkin kulkee omaa vauhtiaan, ja niinpä LaaLaankin kanssa ollaan alettu jarruttelemaan jo harrastusrintamalla. Tällä hetkellä vepeily, rally-toko ja toko ovat edelleen LaaLaan harrastusrepertuaarissa.
Seuraava sukupolvi toi laumaani NouNoun tyttären TK2 BH RTK1 Say Wuf Wonder Why:n, eli Weean. Weean kanssa aloitimme tavoitteellisemman koulutustien varsin myöhään. Päälajina oli alussa tottelevaisuuskoulutus, mutta myöhemmin myös agility-kilpailut tulivat kuvioihin vuonna 2012. Weealla olisi ollut myös kapasiteettia mukavasti jälkipuolelle. Jäljestys jäi meillä kuitenkin vain aktivointipuolelle. PK-puolen harrastamista hankaloitti tuolloin oma autottomuus. Myöhemmän Rally-tokon tultua yleisempään tietouteen, Weean kanssa tutustuttiin myös tähän lajiin ja kilpailtiin voittajaluokan oikeuksiin asti.
Weea oli vahva koira niin ulkonäöllisesti kuin luonteellisesti. Tätä vahvuutta jäin kaipaamaan tulevaan kasvatustyöhöni, ja tavoitteenani onkin joskus vielä saada vastaavanlainen koira - eli jälleen yksi elämäni koira.
Sukupolvien ketju sai jatkoa, kun Weean ensimmäisestä pentueesta jätin kotiin laumaa täydentämään mustan poikasen TK1 RTK1 BH Say Wuf Hidden Hoax:n, joka totteli nimeä Hoax. Tricolour-uros oli ollut pitkäaikainen haaveeni, joka nyt Hoaxssa toteutui. Hoaxn lajeina olivat niin ikään toko, agility ja rally-toko. Hoax oli myös useamman pentueen isä, vaarikoira ja nykyään jo isoisovaarikin. Hoax menehtyi kesällä 2022 nenäontelokasvaimeen. Tuo maailman kiltein trikkipoikani. En tule koskaan unohtamaan, kuinka paljon hänessä menetin. Tässä kohtaa jo olin oppinut, että minulle jokainen koira on elämäni koira.
NouNoun nukkuessa kesällä 2013 pois, laumaani avautui paikka samansukuiselle koiralle. Samoihin aikoihin Merry Moonray's kenneliin syntyi mukava pentue, jossa isänä NouNoun lapsenlapsi Say Wuf Con Fuoco "Miro". Koska olen aina pitänyt kovasti Miron emästä ja Mirosta, päätin napata omaan laumaani myöskin NouNoun S-pentueesta lähteneen collienalun. Niinpä laumaan saapui EE JMVA RTK1 Merry Moonray's Firefox, kutsumanimeltään LaaLaa. LaaLaa kuului myös vähän näihin väliinputoajiin näin harrastuskannalta katsoen, mutta myöhemmin olemme jo hieman päässeet touhuilemaankin. LaaLaan kanssa olemme myös tutustuneet ihan uusiin juttuihin, kuten vesipelastukseen, paimennukseen ja nosework:iin. Aika kuitenkin kulkee omaa vauhtiaan, ja niinpä LaaLaankin kanssa ollaan alettu jarruttelemaan jo harrastusrintamalla. Tällä hetkellä vepeily, rally-toko ja toko ovat edelleen LaaLaan harrastusrepertuaarissa.
Tällä hetkellä laumassani asuu LaaLaan lisäksi hänen tyttärentytär Say Wuf Tallan Lallan Laata. Nimi pohjautuu vanhaan lastenloruun, ja sopi hyväksi voimanimeksi LaaLaa-matriarkan alla kasvavalle "TitiUulle". TitiUu on harrastellut jo monenlaista. Vepe on vienyt ohjaajan sydämen, joten itsestään selvänä tämä laji on mukana harrastusrepertuaalissa. TitiUu onkin nimensä mukaisesti uiva muumihahmo. Lisäksi TitiUu harrastaa agilityä ohjaajina ystäväni ja hänen lapsensa. Onkin ollut mukava nähdä, kuinka TitiUu muokkaantuu kummankin ohjaustyyliin. Näiden lisäksi TitiUu harrastaa rally-tokoa ja hoopersia - eli kovin aktiivinen neito on kyseessä.
Näyttelyharrastus ei ole löytänyt tietä sydämeeni, joskin välillä muutamissa näyttelyissä vuodessa kävimme. TitiUun kanssa on nyt käyty pikkuisen enemmän, kun sattuu olemaan niin kaunis otus. Mukavia seurapiiritapahtumia kuitenkin nekin - varsinkin hyvässä seurassa. |
Koiraharrastus on tuonut minulle monia hyviä ystäviä niin toisista kasvattajista kuin kasvattien omistajistakin. Say Wuf -porukalla on oma ryhmä Facebookissa, ja erittäin upea yhteishenki. Nykyään myös näillä uusilla pentueilla on ollut oma whatsapp-ryhmänsä, jossa voi halukkaat kertoa kuulumisia sisaruksille ja kuulla, mitä heille ja kotipesään kuuluu.
Tähän "koiraperheeseen" on vain silloin tällöin paikkoja auki. Koirani ovat minulle ensisijaisesti ystäviä, perheenjäseniä ja harrastuskavereita, ja vasta tämän jälkeen mahdollisesti jalostuskoiria.
Tähän "koiraperheeseen" on vain silloin tällöin paikkoja auki. Koirani ovat minulle ensisijaisesti ystäviä, perheenjäseniä ja harrastuskavereita, ja vasta tämän jälkeen mahdollisesti jalostuskoiria.
Kasvatustyö on opettanut minulle nöyryyttä. Pyrin aktiivisesti seuraamaan collie-maailman tapahtumia ja imemään tietoa. Parhaansa toivottavasti yrittävät kaikki kasvattajat, joten sillä on turha ylvästellä. Mielestäni collie-rotu on luonteellisesti hieman epävakaa rotu, ja tästä olenkin ottanut itselleni sen tärkeimmän haasteen. Pyrin askel askeleelta saamaan pk collieiden luonteita vakaammiksi. Haaveenani on, että joskus ne _oikeasti harrastuskäytössä toimivat colliet_ eivät olisi vain "sivutuotteita", vaan voisin jonain päivänä katsoa luottavaisemmin collierodun tulevaisuuteen myös luonteiden osalta.
Tärkeä asia jalostuskoiralle on tietysti myös hyvä terveys, jota se toivottavasti jättää myös jälkeläisilleen. Kasvattini omistajat ovat olleet aktiivisia terveystarkastamaan kasvattejani. Tätä heidän antamaansa lahjaa minulle ja rodulle pidän erittäin suuressa arvossa. Näitä tietoja hyväksikäyttäen minun on turvallisempi suunnitella uutta Say Wuf -sukupolvea.
Terveys toki on paljon muutakin kuin vain lonkat, kyynärät ja silmät. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla ehdottomasti kaikin puolin terveitä.
Vaikka itse en näyttelyihmiseksi itseäni edelleenkään lue, niin olisi väärin rodun uranuurtajia kohtaan, unohtaa ulkonäköasiat kokonaan. Kyseessä on mielestäni yksi koiramaailman kauneimmista roduista, ja sellaisena haluan sen jatkossakin nähdä. Ulkonäköasioissa pääpaino kuitenkin on minulla terveessä ja toimivassa rakenteessa.
Tärkeä asia jalostuskoiralle on tietysti myös hyvä terveys, jota se toivottavasti jättää myös jälkeläisilleen. Kasvattini omistajat ovat olleet aktiivisia terveystarkastamaan kasvattejani. Tätä heidän antamaansa lahjaa minulle ja rodulle pidän erittäin suuressa arvossa. Näitä tietoja hyväksikäyttäen minun on turvallisempi suunnitella uutta Say Wuf -sukupolvea.
Terveys toki on paljon muutakin kuin vain lonkat, kyynärät ja silmät. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla ehdottomasti kaikin puolin terveitä.
Vaikka itse en näyttelyihmiseksi itseäni edelleenkään lue, niin olisi väärin rodun uranuurtajia kohtaan, unohtaa ulkonäköasiat kokonaan. Kyseessä on mielestäni yksi koiramaailman kauneimmista roduista, ja sellaisena haluan sen jatkossakin nähdä. Ulkonäköasioissa pääpaino kuitenkin on minulla terveessä ja toimivassa rakenteessa.
Kasvatustyössäni pyrin saamaan samaan pakettiin hyvän palvelus-/ harrastuskoiraluonteen, terveyden ja kauniin ulkonäön. Tähän kiteytyykin oikeastaan koirajalostuksen tarkoitus. Koirien lisäämistä pystyy tekemään lähes kuka vaan, mutta se, että rotukoiralle saadaan kaikki tärkeät ominaisuudet samaan pakettiin, onkin sitten useiden vuosien tulosta. Tähän päämäärään päästäkseni pidän tärkeänä jalostuskoirien taustalla olevien koirien puutteiden ja vahvuuksien tuntemisen. Koirien sukuja ajatellen olen kuitenkin aika avarakatseinen, joskin tietyt suvut ovat minulle tutumpia ja näin ollen turvallisempia.
|
Yksi minun sydäntäni lähellä oleva ajatusmaailma on koirien elinvoimaisuus. Näin ollen pidän tärkeänä, että jalostuskoirat pystyvän hoitamaan itse lisääntymisensä (astutus / synnytys / pentujen hoito). Ihmisten tehtävä on valvoa tilanteita ja varmistaa turvallisuus, ja vain tarvittaessa puuttua aktiivisesti asioiden kulkuun. Uskon, että luonto on meitä ihmisiä viisaampi, ja näin ollen olen valmis muuttamaan omia suunnitelmia, mikäli esim. narttu ei valitsemaani urosta hyväksy. Pentuja seuraan aktiivisesti syntymästä lähtien. Elinvoimaisuudeltaan heikompaa pentua autan parhaani mukaan, mutta jalostuskoiraksi en tällaista koiraa itselleni jätä.
Koulutusohjaajana olen toiminut 1990-luvulta lähtien (päälajeina toko ja agility). Viime vuosina olen jo jäänyt varsinaisesta aktiivikoulutushommasta syrjään. Sen sijaan olen aktivoitunut Suomen Collieyhdistyksessä. Uutena juttuna minulla on ollut myös hamsteriharrastus, joka onkin ollut mielenkiintoinen opintie tutustuessa eläinjalostukseen; hamstereilla kun jalostuksen tulos näkyy niin paljon nopeammin kuin koirilla. Kasvatan hamstereita kasvattajanimellä Niinpal Gauhian. Toimin myös hamstereiden ulkomuototuomarina. Hamstereihini voi käydä halutessa tutustumassa *täällä*.
Koirat ovat minulle elämäntapa, ja ovatkin valloittaneet minut täysin. Pidän rikkautena, että olen saanut työskennellä monien erirotuisten koirien kanssa. Perus- ja kilpailukoulutuksen lisäksi olen päässyt ratkomaan monia koiraongelmia. Teorisointi on mielenkiintoista, mutta loppupeleissä tärkeintä minulle on se, mitä koira minulle itse kertoo. Koirien kielen ymmärtäminen on minulle jatkuva ja mielenkiintoinen työsarka.
Toimiva, koiran ja ihmisen välinen yhteiselo, nojautuu aina molemmin puoliseen kunnioitukseen ja aitoon välittämiseen. Erityisesti collieta pidän erittäin vahvasti "suhderotuna". Tämä rotu on parhaimmillaan ja joskus myös pahimmillaan "peili", joka tuo esille ihmisensä vahvuudet ja heikkoudet niin koulutusmaailmassa kuin usein jo ihan arkielämässä. Collie on paras rotu niille, joille se sopii, mutta kaikille ei tämäkään rotu sovellu. Koska pitkäkarvainen collie on lukumäärällisesti kohtuu suuri rotu, mahtuu porukkaan hurjan monenlaisia yksilöitä. Rotua näinkin pitkään seuranneena voin kuitenkin todeta, että esim. rodun luonneominaisuudet ovat menneet hurjasti eteenpäin, ja nykyään löytyykin todella paljon mahtavia, ongelmattomia collieystäviä.
Oma kasvatustyöni on nykyään kovin pienimuotoista. Tällä hetkellä kotonani asustaa vain LaaLaa ja TitiUu. LaaLaalle ei pentuja tietysti enää tehdä, mutta kovasti toivon tulevaisuudessa saavani TitiUun pennun. TitiUu on kuitenkin itsekin vielä niin nuori, että kristallipallottomana hänen osaltaan tilanteen näkee vasta myöhemmin.
Mahdollinen kasvatustyöni toivottavasti saa jatkoa myös Hoaxn tyttärentyttären Ilonan kautta (Dark Dynasty's Hidden in a Hood).
Koirat ovat minulle elämäntapa, ja ovatkin valloittaneet minut täysin. Pidän rikkautena, että olen saanut työskennellä monien erirotuisten koirien kanssa. Perus- ja kilpailukoulutuksen lisäksi olen päässyt ratkomaan monia koiraongelmia. Teorisointi on mielenkiintoista, mutta loppupeleissä tärkeintä minulle on se, mitä koira minulle itse kertoo. Koirien kielen ymmärtäminen on minulle jatkuva ja mielenkiintoinen työsarka.
Toimiva, koiran ja ihmisen välinen yhteiselo, nojautuu aina molemmin puoliseen kunnioitukseen ja aitoon välittämiseen. Erityisesti collieta pidän erittäin vahvasti "suhderotuna". Tämä rotu on parhaimmillaan ja joskus myös pahimmillaan "peili", joka tuo esille ihmisensä vahvuudet ja heikkoudet niin koulutusmaailmassa kuin usein jo ihan arkielämässä. Collie on paras rotu niille, joille se sopii, mutta kaikille ei tämäkään rotu sovellu. Koska pitkäkarvainen collie on lukumäärällisesti kohtuu suuri rotu, mahtuu porukkaan hurjan monenlaisia yksilöitä. Rotua näinkin pitkään seuranneena voin kuitenkin todeta, että esim. rodun luonneominaisuudet ovat menneet hurjasti eteenpäin, ja nykyään löytyykin todella paljon mahtavia, ongelmattomia collieystäviä.
Oma kasvatustyöni on nykyään kovin pienimuotoista. Tällä hetkellä kotonani asustaa vain LaaLaa ja TitiUu. LaaLaalle ei pentuja tietysti enää tehdä, mutta kovasti toivon tulevaisuudessa saavani TitiUun pennun. TitiUu on kuitenkin itsekin vielä niin nuori, että kristallipallottomana hänen osaltaan tilanteen näkee vasta myöhemmin.
Mahdollinen kasvatustyöni toivottavasti saa jatkoa myös Hoaxn tyttärentyttären Ilonan kautta (Dark Dynasty's Hidden in a Hood).
Toivon jokaisen kasvattini pääsevän kotiin, jossa koiraa arvostetaan koirana ja juuri sinä yksilönä, kun se on. Tarkoituksenani on myös löytää aina jokaiselle pennullle juuri hänelle sopiva koti. Tämän takia minulle ei ole käytössä varauslistoja mahdollisille pennuille, enkä myöskään koskaan lupaa pentuja kenellekään ennen, kuin pennut ovat sen verran kasvaneet, että näen heistä hieman, millainen koti pienelle sopisi. Ei ole kenenkään etu, jos esim. pentueen vilkkain pentu menee eläkeläisperheelle, joka toivoo jo rauhallisempaa kaveria, tai pentueen harkitsevin ja rauhallisin pentu menee ihmiselle, joka toivoo aktiivista harrastuskaveria.
|
Kodeilta en vaadi kilpailuinnokkuutta missään lajissa, mutta koska collie on aktiivinen ja kohtuullisesti liikuntaakin tarvitseva rotu, niin pelkäksi kainalokoiraksi tai pihakaveriksi mielestäni tämä rotu ei ole oikea valinta. Se, mitä koiran kanssa touhuilee, on jokaisen perheen oma valinta. Koira nauttii aivan varmasti myös yhdessä sienestämisestä, yhteisistä luontosamoiluista tai vaikka kotona temppukokoelman kerryttämisestä. Koiran aktivointi voi olla siis muutakin kuin "koiraharrastuslajit". Peruskoulutuksen kuitenkin jokainen yhteiskunnassamme elävä koira tarvitsee, ja rohkaisen toki jokaista treenailemaan näitä taitoja mukavissa porukoissa, ammattimaisempien katseiden alla. Aina ei ole syytä kokeilla kaikkea kantapään kautta. Varsinkin pentukoulu on kiva tapa päästä oman pikkuisensa kanssa hyvää alkuun ihan arkielämän taitojenkin kanssa.
Itse taas kasvattajana pyrin tekemään parhaani, yhdistäessäni vain terveitä, ongelmattomia ja rodunomaisia collieita. Käytän kaikkea, vuosikymmenten aikana kerättyä tietotaitoani, jotta mahdollisuudet mukavaan collieystävään olisi mahdollisimman suuret. Lisäksi tämä tietotaitoni on aina kasvatinomistajieni käytössä, ja neuvon ja opastan parhaani mukaan koko kasvattini elämän ajan.
Tämän pienen esittelyn myötä toivotan sinut tervetulleeksi astumaan peremmälle Say Wuf -sivuille. Vastaan myös mielelläni mahdollisiin mieleen tuleviin kysymyksiin.
Kirsi Leppälammi
Say Wuf -colliet
(esittely päivitetty 30.5.2023)
Tämän pienen esittelyn myötä toivotan sinut tervetulleeksi astumaan peremmälle Say Wuf -sivuille. Vastaan myös mielelläni mahdollisiin mieleen tuleviin kysymyksiin.
Kirsi Leppälammi
Say Wuf -colliet
(esittely päivitetty 30.5.2023)