topin Terveys

Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Silmät: cea-vapaa

Koiranet

Muuta

Omistaja: 

Harrastustulokset
Agility: 3lk
Toko: EVL2
PK: hyväksytty BH
Näyttely: AVO H
LTE: +144 (+1a +3 +3 +2a +1a +2 +1 +2a ++)

​SAY WUF ACHILLION ”TOPI” 28.4.2004-20.5.2016

Minua voitte kutsua monilla eri nimillä. Ice Dog tule jäätävän sinisestä silmästäni, jossa oli hyytävä katse. Emäntäni säikähti, kun ensi kerran käytin tuota kylmää katsetta puolivuotiaana. Oletteko kuulleet sanonnan, jos katse voisi tappaa?

The King isolla K:lla. Olin laumamme ehdoton johtaja. Sanoin se kerran perheemme toiselle koiralle, minkä jälkeen hän ei sitä kertaakaan kyseenalaistanut ja meni maahan pelkällä katseeni voimalla. Mottoni kuuluikin Orwellia lainatakseni: ”Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin muut”. Varsinaisesti en ollut juuri kenenkään kaveri (omaa perhettä lukuun ottamatta). Osasin kyllä esittää kaveria, mikäli tarjolla oli herkkuja. Siis kaksinaamainenko?

Opastin emäntäni erilaisten koiraharrastusten pariin. Treenasimme ahkerasti ja kiersimme kisakenttiä ympäri Suomea. Menestystäkin tuli. Vieläkin maakunnassamme kiertää nimeäni kantava kiertopalkinto. Rakkain lajini oli agility. Olin siinä huippu nopea ja lahjakas. Rakkain esteeni oli puomi. Kysehän on siis pituushypystä; ensin juostaan täysillä kapeaa lankkua ja sitten hypätään päätyyn merkityn alueen yli mahdollisimman pitkälle. Emäntä oli ymmärtänyt säännöt jotenkin eri tavalla. Väänsimme tästä yksityiskohdasta koko pitkän urani ajan.

Rakastin veneilyä. Uimista inhosin. Putosin 4 kk iässä veneestä ja totesin ettei ole uiminen minun juttuni. Veneessä sitä vastoin rakastin olla. Makoilin usein kokonaisia päiviä veneessä, vaikka se oli kiinni laiturissa. Myös melontaretkistä nautin suunnattomasti. Retkeily muutenkin oli lähellä sydäntäni, etenkin tauot nuotiolla.

Heikkouteni (jos niistä on ihan pakko puhua) oli erilaiset taivaalta tulevat äänet kuten Hornetit, ukkonen ja ilotulitteet. Tosin toivuin tästä fobiastani yllättäen 10-vuotiaana. Aivan sama mikä paukkui, niin ei häirinnyt yhtään. Kotiväen mielestä kyse oli kuuloni heikkenemisestä.
​
Terveyteni oli täyttä terästä, kunnes sairastuin nenän sivuontelon syöpään 12-vuotiaana. Viimeinen leposijani tuhkana on kotimme terassin alla, missä rakastin kesäisin viettää aikaa kaivamalla ja viilentämällä itseäni.