Weea oli odotettu koiruus. Olin päättänyt, että NouNoun viimeisestä pentueesta jättäisin itselleni pikkuisen kasvamaan. Nimikin oli olemassa. Pienestä tricolour-tytöstä tulisi Weera. Halusin nimen muistuttavan jollakin tavalla isoäiti Nitaa (Weronica). Weera-nimi merkitsee myös uskoa ja totuutta. Nimi liitetään läheisesti myös toivoon ja rakkauteen.

 
Weera ei kuitenkaan ollut toivomani tricolour, vaan merle-linjalla oli jatkettava. Eipä väri miestä pahenna - tässä tapauksessa naista. Eikä Weera kauaa Weerakaan ollut, vaan nimi muotoutui suussani Weeaksi. Nykyään neitiseni tottelee siis nimeä Weea, Wee tai WeeWee.

 
Weea on kasvanut äippänsä ja mumminsa lellikkinä. Täytyy myöntää, että en myöskään minä ole kovin viaton, kun puhutaan Weean lellimisestä. Leikillisesti olenkin sanonut, että Weea on saanut kasvaa kuin kakkaruoho. Toki jotain perusjuttuja on tullut opetettua kakaralle ipanaiän aikanakin, mutta edelleenkin tärkein koulu on Weealla elämänkoulu. Vasta nyt kahden vuoden lähestyessä suunnitelmallinen koulutus on alkamassa.

 
Pitkä lapsuus ei ole ainakaan huonontanut Weean oppimiskykyä ja intoa. Silloin harvoin kun olemme ottaneet "oikeaa" treeniä, on koko kakarakoira intoa täynnä. Weean kanssa treenaamisesta upeaa tekee hänen mieletön keskittymiskykynsä. Koska koulutus on vasta aluillaan, on turhan aikaista arvioida kovin pitkälle koiran koulutettavuutta. Tällä hetkellä Weean kanssa treenaaminen on ollut kuitenkin erittäin mukavaa.

 
Lajeina Weealla tulee olemaan toko ja agility. Pentuaikana hakumetsässä käytiin syömässä makkaraa, ja Weea tykkäsi hommasta kovasti. JOS joskus mahdollisuus kunnon hakutreenaamiseen minulle aukeaa, niin ehdottomasti haluaisin Weean kanssa kokeilla. Motivointi mielessä Weea on ajanut myös muutaman jäljen. Jäljestäminen ei edelleenkään ole ihan "minun juttu", mutta täytyy sanoa, että Weean into jäljellä on kyllä saanut minutkin varovaisen innostuneeksi. Ehkä Weea tulee vielä opettamaan minut pitämään jälkiharrastuksestakin. Kukapa tietää.

  
    

 
Näin nuoren koiran ollessa kyseessä, on vaikea kertoa vielä kovinkaan paljon koiran luonteesta. Pentulaatikossa Weea jo kertoi olevansa minun luonteelleni sopiva koira. Weea tuntui erittäin tasapainoiselta, varmalta ja "kiltiltä". Näitä kaikkia Weea on edelleen. Pentulaatikon rauhallisimmalle tytölle on kyllä tullut kovasti virtaa lisää, mutta edelleen Weea on minun käteeni sopivan harkitseva.

 
Weean juttu on KEPIT. Eikä mitkä tahansa kepit, vaan mahdollisimman SUURET kepit. Sanoisinko jo välillä että puut. Weea rakastaa haasteita. Taistelutahtoa neidille on siunaantunut kivasti. Kepinvetoleikeissä Weeaa on vaikea voittaa. Vetoleikit kuuluvatkin Weean arkeen. Koska minä olen tylsä leikkikaveri ja innostun aivan liian harvoin, on Weean ollut pakko opettaa emänsä leikkikaveriksi. Se onkin ollut loistava juttu. Ennen Weeaa NouNou eli luulossa, että vain ihmiset osaavat "oikeasti" leikkiä. Nykyään Weea haastaa NouNouta päivittäin paini- juoksu- ja vetoleikkeihin.

 
Weean juttu on myös koirakaverit. Hänestä jokainen koira iästä, sukupuolesta ja koosta riippumatta on potentiaalinen leikkikaveri. Weea puhuu koirakieltä loistavasti. Emänsä ja mumminsa tassunalla kasvaneena hän ottaa mielellään "nuorimman" roolin. Mikäli toinen koira on hiemankin epävarma tai uhkaava, Weea ilmaisee erittäin vahvasti olevansa vain pieni ja kiltti koirakakara. Tällä tavalla Weea onkin saanut kavereita monista sellaisista koirista, jotka yleensä eivät tule juttuun toisten koirien kanssa.

 
Laumamme nuorin tulokas, Pörinä-kissi, on herättänyt myös Weean äidillisen puolen. Pörinä keksi, että koirilla on epäkunnossa olevat maitobaarit. Nita ja Nou eivät mahanalustaansa Pörinän käyttöön luovuttaneet, mutta Weea ei nähnyt hommassa mitään kieltämisen aihetta. Niinpä Pörinä on saanut Weeasta uuden äipän, joka hoitaa, pesee, leikkii ja jopa imettää.

 
Uskon vakaasti, että mitä enemmän rakkautta eläimelle antaa, sitä enemmän siltä rakkautta saa takaisin. Weea todistaa tätä teoriaani oikeaksi päivittäin. Olen erittäin tyytyväinen, että olen malttanut antaa Weean kasvaa "kakkaruohona". Weean luonnollinen ja vapaa suhtautuminen elämään on piristävää seurattavaa. Weea on koira, joka toimii itsenäisesti, odottamatta ensimmäiseksi opastusta tai neuvoja ihmiseltä. Toisaalta hän luottaa saavansa ihmiseltä apua, mikäli tilanne käy liian vaikeaksi. Kovasti neidillä on vielä opittavaa, niin elämästä, kuin koiraharrastuksistakin. Nuoruusvuodet ovat vasta alkumetreillä. Toivon, että meillä on pitkä tie yhdessä kuljettavaksi.

 
Weean ei tarvitse kulkea isoäitinsä tai emänsä jalanjäljissä. Hänellä ei ole saappaita täytettävänä. Minulle riittää, kun hän on oma suuri itsensä. Koirapersoona, joka jo itsessään on minulle suuri lahja.


  



© Say Wuf / Kirsi Leppälammi

mouseover