Tatja oli todella monitahoinen persoona. Koira, jota oli vaikea oppia tuntemaan. Luonteeltaan mummero oli todella kiltti, mutta myös erittäin päättäväinen. Kaikkia ihmisiä kohtaan ystävällinen ja avoin, vieraiden koirien kanssa kohtelias ja toiset huomioon ottava. Saman aikaisesti Tatja oli hieman vetäytyvä - yksikseen viihtyvä. Joskin nuorena oli aina valmis kaikkeen yhteiseen touhuamiseen. Touhua riittikin. Agilityssa Tatja kilpaili vain muutamia kertoja. Tottelevaisuudessa tokoiltiin sitten Suomen tottelevaisuusvalioksi asti. Nuoruuteen kuului myös hakutreenejä.

 
Koira, jossa oli useita vastakkaisia luonteenpiirteitä. Ehkä siksi hänestä kertominen on minulle aina ollut erityisen hankalaa.

 
Tatja oli rauhallinen, mietin ensin, teen sitten -tyyppi. Nuoruudessa agilityssä kyllä riitti vauhtia ja tottiksessa intoa. Koiran rauhallisuus näkyi kuitenkin koko sen elämän, kaikissa elämän osa-alueilla. Erittäin harkitsevainen koira, joka kuitenkin oli aina valmis tekemään "hommia".

 
Koira, joka olisi roikkunut kepissä maailman tappiin. Nuorena Tatjalla aina olikin keppi suussa lenkeillään. Mitä suurempi, sitä parempi. Haasteita elämässä piti olla. Toisaalta rauhallinen harkitsevaisuus sai koiran myös kiertämään risukot ja vesilätäköt - täydellinen lady.

 
Harrastuskoirana Tatja antoi paljon virheitäni anteeksi. Näin hän oli todella hyvä "harjoituskoira" minulle, silloin vielä kokemattomalle ohjaajalle. Koira, joka halusi tehdä kaiken aina samalla tavalla. Minun virheistäni ei ottanut nokkiinsa, joskin välillä antoi minulle miettimistaukoja viestittäen: "Mieti, mieti, mitä tehdään - ja kun olet päättänyt, niin kerro sitten minullekin." Opetti minulle ennen kaikkea kärsivällisyyttä kouluttajana.