CEA

 
Collie eye anomaly eli collierotuisilla (Pitkä- ja Lyhytkarvaiset Colliet, Shetlannin Paimenkoirat, Bordercolliet) esiintyvä silmän kehityshäiriö on perinnöllinen synnynnäinen sairaus, jossa todetaan kovakalvon, suonikalvon, verkkokalvon ja verkkokalvon suonituksen sekä silmän näköhermon kehityshäiriöitä.

 
Mikäli silmän muutokset ovat lieviä (paikallinen pieni suonikalvon vajaakehitysalue näköhermon vieressä, CRD, chorioretinal dysplasia), sairastunut koira voi olla täysin oireeton. Koiran näkökyky on tällöin täysin normaali.

 
Vakavimmassa tapauksessa, joita tavataan rodullamme huomattavasti harvemmin, (laajoja muutoksia kova- ja verkkokalvolla, vakava näköhermon tai sen lähiympäristön kehityshäiriö / halkio eli coloboma) koiran näkökyky voi olla alentunut. Harvemmin tavataan vaikeinta muotoa (ablatio), jolloin koira voi pahimmassa tapauksessa menettää näkökykynsä.

 
Muutokset eivät yleensä etene. Ainoastaan harvinaisemmassa, vakavimmassa muodossa (ablatio) koiralla voi esiintyä myöhemmin silmän verkkokalvon irtaumia sekä silmänsisäisiä verenvuotoja, johtaen tällöin viimeistään näkökyvyn merkittävään heikkenemiseen.

 
Muutokset ovat synnynnäisiä, ja yleensä molemmissa silmissä esiintyviä, tosin usein hyvinkin eriasteisesti. CEA on diagnosoitavissa jo pentutarkastuksessa 6-8 viikon iässä. Lievä CRD-muutos eli paikallinen kehityshäiriö suoni- ja verkkokalvolla voi näennäisesti hävitä muutaman kuukauden iässä sen pigmentoituessa ympäristönsä kaltaiseksi. Näillä nk. go-normal yksilöillä muutokset solutasolla sinänsä eivät parane, muutokset eivät vain ole enää tulkittavissa oftalmoskooppisesti. 6-8 viikkoa vanhan pennun silmän ja näköhermonpään pienuudesta johtuen coloboman eli näköhermon ja sen lähiympäristön kehityshäiriön tulkinta oftalmoskooppisesti voi olla sangen työlästä. Coloboman poissulkemiseksi yksilö tulisi tutkia uudelleen vuoden iässä.

 
Pitkäkarvaisilla collieilla cea on levinnyt koko kantaan. Suurin osa cea-koiristamme on kuitenkin tätä lievää muotoa (crd), eikä näin ollen vaikuta koiran elämään eikä näkökykyyn.



PPM / Membrana pupillaris persistens

 
Tämä tarkoittaa näin nopeasti selitettynä sitä, että sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko / kalvo ei rappeudu normaalisti syntymän aikoihin tai viimeistään 6 viikon sisällä.

 
Lievissä tapauksissa silmiin jää verisuonitetun verkon / kalvon jääntteitä, jotka voidään nähdä pieninä pigmentoituneina pisteitä tai iriksen eli värikalvon pinnalla lankamaisina niin kutsuttuina PPM-rihmoina.

Nämä eivät vaikuta koiran näkökykyyn.

 
Jalostuksellisesti ei pois sulje jalostuksesta, ja periytyvyys epäselvää. Joskin ei suositella kahta kyseistä "vikaa" omaavaa yhdistettävän, vaikkakaan sekään ei ole "kielletty" niissäkään roduissa, joille tämä on tyypillisempää myös vaikeammissa muodoissa (näihin rotuihin kuuluu mm. Basenji, Welsh Gorgi pembroke, Chow Chow, mastiffirodut, Griffon Vendeen petit basset...). Collieilla muutoksia ei välttämättä aina kirjata, ja muutokset ovat olleet tiettävästi vain lieviä - koiran kannalta merkityksettömiä.



Distichiasis / Cilia aberranta

 
Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichias-ripsiksi. Vaivaa esiintyy monella rodulla jo nuoresta iästä alkaen. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Ylimääräiset ripset eivät aiheuta harvalukuisena ongelmia, mutta runsaslukuisena ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa.

 
Ärsyttäessään silmää ylimääräiset ripset, mikäli ne ovat harvalukuisia, voidaan nyppiä paikallispuudutuksessa pois. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niin leikkaus- / jäädytyshoito on tarpeen.

Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat sidekalvolta suoraan kohti silmää ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa, voivat ne aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista ja siten kipua. Niiden hoito on aina kirurginen ektooppisen ripsen poisto juurineen.



Osittainen lainaus Sari Jalomäki , Malmin Eläinklinikka Apex, kirjoitusvuosi 2005

© Say Wuf / Kirsi Leppälammi

mouseover