Muistatko ystävä lapsuuttain,

olin suloinen karvakeräsi vain.

Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin

ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä,

en muistanut tehdä sitä lehden päällä.

Aina huolella hajustin mattosikin,

kerrassaan tempuin niin taitavin.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,

yht´äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.

On paikkani tyhjä ja korvaamaton,

ja kaipuu suuri sanaton.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,

tuskaa sen tiedän sinulle tuoneen.

Valo kirkas häikäisee ikkunasta,

tuudittaa minua pientä koiralasta.

Pieni koira valolta silmänsä sulkee,

tietämättään kohti taivasta kulkee.

Senni - "Merkkari",

Sinä et unohdu koskaan!!

Oma laumasi,

Kasvattajasi,

Emäsi, mummisi, isomummisi...