Reilu 15 vuotta olen saanut touhuta collie-rodun kanssa. Ensimmäinen collieni oli vuonna 1993 syntynyt Fin Tva Tatjana. Tatja tuli monirotuisen Siru-pystiksen kaveriksi sellaisessa vaihessa, kun monirotuisten kilpailuoikeudet virallisilla toko- ja agility-kentillä olivat epävarmalla pohjalla. Oli sopiva hetki hankkia Sirulle kaveri, ja itselleni harrastuskaveri...

 
Vaikka olin Tatjan tullessa toiminut koulutusohjaajana jo useamman vuoden, oli oman koiran tavoitteellisempi kouluttaminen vielä alkutekijöissä. Tatja oli todella hyvä koira kokemattomalle kouluttajanalulle, antaen paljon anteeksi ja korjaten omilla luonneominaisuuksillaan minun virheitä. Tottelevaisuuskoulutus nousi nopeasti meidän lajiksi, agilityn jäädessä sivummalle. Tatjan kanssa opiskelimme myös hieman palveluskoirien hakuilun aakkosia, joskin paremmin pk-lajeihin tutustuin vasta myöhemmin Tatjan tyttären TK3 HK1 BH Say Wuf Lady Weronican kanssa.

 
Vaikka vierastan ajatusta "elämäni koira", niin Nita kuitenkin tällaiseksi osoittautui. Suurimpana syynä lienee se, että meidän persoonat kohtasivat ja sovimme hyvin pariksi. Nitan kanssa kilpailimme agilityssä, tokossa ja palveluskoirahakukokeessakin kävimme pyörähtämässä. Tämän lisäksi treenasimme pari kesää aktiivisesti jälkeä, jossa koira olisi myös ollut kisavalmis.

 
Nita ehti myös kolmesti äippä-koiraksi. Nitan jalanjälkiä jäi kotiin seuraamaan bluemerle tyttö TK3 BH Say Wuf No-No Nought. NouNou on emäänsä selvästi vilkkaampi, vietikkäämpi ja kaikin puolin täpäkämpi, joka aiheutti minulle alussa syyn päivittää tietojani varsinkin viettipuolelta. Kun pääsimme NouNoun kanssa samalle aaltopituudelle, totesin varsin pian, että kädessäni on aika mukava pakkaus. NouNoun kanssa lajeina ovat olleet lähinnä tottelevaisuus ja agility, joskin pk-hakua ollaan myös kokeiltu. PK-koulutus on kuitenkin jäänyt näin autottomana hieman sivuun. Haaveena on päästä jossain vaiheessa vielä kokeilemaan mitä kaikkea uutta voisin oppia palveluskoirapuolen kauttakin.

 
Ehkä sitten NouNoun tyttären Say Wuf Wonder Why:n eli Weean kanssa... Weea on tällä hetkellä saanut vain elää rentoa ja vapaata elämää, ilman sen kummempia koulutuspaineita. Hieman tottelevaisuuden ja agilityn alkeita olemme kokeilleet, muutaman jäljenkin kakara on päässyt ajamaan. Nähtäväksi jää, mihin minun ja Weean tossut ja tassut ohjautuvat. Varmaa on vain se, että jotain hauskaa me yhdessä vielä touhuamme.

 
Näyttelyharrastus ei ole löytänyt tietä sydämeeni, joskin muutamissa näyttelyissä vuodessa käymme. Mukavia seurapiiritapahtumia nekin - varsinkin hyvässä seurassa.

 
Koiraharrastus on tuonut minulle monia hyviä ystäviä niin toisista kasvattajista kuin kasvattien omistajistakin. Say Wuf -porukalla on oma aktiivinen keskustelulista, ja erittäin upea yhteishenki. Tähän "koiraperheeseen" on vain silloin tällöin paikkoja auki. Koirani ovat minulle ensisijaisesti ystäviä, perheenjäseniä ja harrastuskavereita, ja vasta tämän jälkeen mahdollisesti jalostuskoiria.

 
Kasvatustyö on opettanut minulle nöyryyttä. Pyrin aktiivisesti seuraamaan collie-maailman tapahtumia ja imemään tietoa. Parhaansa toivottavasti yrittävät kaikki kasvattajat, joten sillä on turha ylvästellä. Mielestäni collie-rotu on luonteellisesti erittäin epävakaa rotu, ja tästä olenkin ottanut itselleni sen tärkeimmän haasteen. Pyrin askel askeleelta saamaan pk collieiden luonteita vakaammiksi. Haaveenani on, että joskus ne _oikeasti harrastuskäytössä toimivat colliet_ eivät olisi vain "sivutuotteita", vaan voisin jonain päivänä katsoa luottavaisemmin collierodun tulevaisuuteen myös luonteiden osalta.

 
Tärkeä asia jalostuskoiralle on tietysti myös hyvä terveys, jota se toivottavasti jättää myös jälkeläisilleen. Kasvattini omistajat ovat olleet aktiivisia terveystarkastamaan kasvattejani. Tätä heidän antamaansa lahjaa minulle ja rodulle pidän erittäin suuressa arvossa. Näitä tietoja hyväksikäyttäen minun on turvallisempi suunnitella uutta Say Wuf -sukupolvea.

 
Terveys toki on paljon muutakin kuin vain lonkat, kyynärät ja silmät. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla ehdottomasti kaikin puolin terveitä.

 
Vaikka itse en näyttelyihmiseksi itseäni luekaan, niin olisi väärin rodun uranuurtajia kohtaan, unohtaa ulkonäköasiat kokonaan. Kyseessä on mielestäni yksi koiramaailman kauneimmista roduista, ja sellaisena haluan sen jatkossakin nähdä. Ulkonäköasioissa pääpaino kuitenkin on minulla terveessä ja toimivassa rakenteessa.

 
Kasvatustyössäni pyrin saamaan samaan pakettiin hyvän palvelus-/harrastuskoiraluonteen, terveyden ja kauniin ulkonäön. Tähän päämäärään päästäkseni pidän tärkeänä jalostuskoirien taustalla olevien koirien puutteiden ja vahvuuksien tuntemisen. Koirien sukuja ajatellen olen kuitenkin aika avarakatseinen, joskin tietyt suvut ovat minulle tutumpia ja näin ollen turvallisempia.

 
Yksi minun sydäntäni lähellä oleva ajatusmaailma on koirien elinvoimaisuus. Näin ollen pidän tärkeänä, että jalostuskoirat pystyvän hoitamaan itse lisääntymisensä (astutus / synnytys / pentujen hoito). Ihmisten tehtävä on valvoa tilanteita ja varmistaa turvallisuus, ja vain tarvittaessa puuttua aktiivisesti asioiden kulkuun. Uskon, että luonto on meitä ihmisiä viisaampi, ja näin ollen olen valmis muuttamaan omia suunnitelmia, mikäli esim. narttu ei valitsemaani urosta hyväksy. Pentuja seuraan aktiivisesti syntymästä lähtien. Elinvoimaisuudeltaan heikompaa pentua autan parhaani mukaan, mutta jalostuskoiraksi en tällaista koiraa itselleni jätä.