Niin vaikeni ääni tassujen,

sammui liekki suuren sydämen.

Jätti surun, suuren, valtavan,

sisintämme kalvavan.

On poissa katse tummien silmien,

ja haukku -sitä kuule en.

Vaan jokainen kaunis muisto,

hetki täynnä elämää,

kun näitä muistelemme -emme koskaan yksin jää.

Kiitos Noblen perheelle

rakkaudesta ja huolenpidosta, jotka annoitte pojalle!!

Noblea muistaen:

Oma lauma,

Kasvattaja,

Noblen emä, sisarukset, jälkeläiset...