En tiedä miksi eksyin tähän koiralaumaan, mutta hyvin olen viihtynyt. Jotta kuitenkaan en pääsisi unohtamaan että olen kissa, sain varsin kissamaisen nimen: Hurina. Tämä nimi sopiikin minulle kerrassaan mahtavasti, sillä olen kova tyttö kehräämään.

 
Jokaisella kissalla pitää olla se ykköshuollettava - minulla se on ollut NouNou. Meillä on Noun kanssa yhteistyö ja avunanto -sopimus. Kun olin vasta pieni kissanpentunen, sain käydä imemässä NouNoun herkullista koiranmaitoa. NouNou kun adoptoi minut ja piti minua pentunaan. Ennen minua sillä oli vain kuminen vinkuluu, jossa luki made in China. Kaikkihan tajuaa, että minä olen kovin paljon parempi.

 
Siitä hyvästä että NouNou pitää minusta hyvää huolta, minä pudottelen hänelle pöydältä kaikkea mukavaa tuhottavaksi. Yleensä kyniä ja joskus joitain turhanpäiväisiä papereita. Noista papereistä NouNou ei välitä - se kun ei osaa vielä lukea. Mutta kirjoittamaan se opettelee kovasti, sillä lopputuloksella että kynävarasto hupenee kovaa vauhtia.

 
Koiramaisia tapoja minulle on kertynyt varsin mittava määrä. Välillä jyrsin koirien luita, välillä murisen kuin isot koirat konsanaan. Mutta kyllä minä silti ihan aito ja alkuperäinen maatialaiskissa olen. Ja vielä varsin mukava sellainen.

 
Jännittävintä elämässäni oli, kun tulin äidiksi. Nyt nuo viisi ihanaa kissapetoa ovat jo uusissa kodeissa. Toivottavasti jatkossakin kuulen heidän konnankoukuistaan. Kuvia heistä löydät *täältä*.

 
Huristaan kun tavataan!